Heikan ensimmäinen kouluviikko on nyt takana. No sepä oli kivaa. Oli viimeinkin jotain oikeaa tekemistä. Koulu oli ensinnäkin kaukana ja korkealla. Kuusitoista kilometriä taisi olla googlemapsin tuomio. Eli vajaan tunnin pyöräily, josta viimeiset kilometrit ylämäkeen. Sanomattakin on selvää, että KCUAssa tulee olemaan tänä vuonna eräs todella hikinen eurooppalainen vaihtari. Käytiin heti ensimmäisenä iltana parin brittiläisen vaihtarin kanssa kaupungilla. Toinen niistä asuukin itseasiassa melkein naapurissa tyttökaverinsa kanssa.
Kouluympäristö on, sanottaisiinko, boheemi. Taideyliopisto, jossa on opetetaan oikeastaan kaikkia taidelajeja puupiirustuksesta tuuban soittoon, oli vanha ja iso. Työtilat olivat melko kolhoosimaiset ja vessat haisivat pissalle. Tuutoroiva opettaja oli tarkasti valikoitu; hiljaisin ja vähiten englantia osaava Tsuruta-sensei, jonka kiinnostuksenkohteiksi osoittautuivat sienet ja kivet (hänen takapihaltaan kerätään 3% Kioton alueen kaikista harvinaisista japanilaisista herkkutateista!).
Osastokaverit ovat sikakivoja ja avuliaita pienikokoisia tyttöjä. He aikovat järjestää jopa tervetulojuhlat ensi viikolla. Työhuoneen kolmisenkymmentä neliöä Heikka jakaa kolmen muun opiskelijan kanssa, joista oikeastaan ainoastaan yhtä on edes näkynyt. Pöytiä kaivettiin siivouskomerosta ja tuoli löytyi paloportaista. Rautakaupan setä toi maalauspohjat miltei ilmaiseksi alaovelle, ja taidetarvikeliikekin löytyi vain kymmenen kilometrin päästä.
Koulun rehtorin tapaaminen hoitui hyvin nukkumalla pommiin. Seppukun arvoinen suoritus tämä ei kuitenkaan ollut ja koulussa voi edelleen jatkaa.
Ensimmäiset kendotreenit käytiin myös kokeilemassa koulun omassa pienessä seurassa. Harjoitukset sujuivat erinomaisesti, eikä samassa salissa treenanneet balettitanssijatkaan näyttäneet häiriintyvän.
Luentoja ei näillä näkymin ole, mutta huomenna mennään katsomaan Tsurutan ja parin opiskelijan kanssa kiviä.
Ps. kuvia koulusta laitetaan myöhemmin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti