Koulu
Kampuksen läpi virtaa pikku puro.
Koulu alkoi tapaamisella ohjaavan opettajan kanssa. Se meni suunnilleen näin:
-Pinja-san, haluaisitko tehdä täällä jonkun itsenäisen projektin?
-Ei kiitos, haluan osallistua kursseille.
-Tjaa. Hmm no Pinja-san, milloin valmistut kandidaatiksi?
-En tiedä, ehkä ensi keväänä.
-Pinja-san, haluaisitko tehdä kandityötäsi tai tutkimusta sitä varten itsenäisesti täällä?
-Ei kiitos, osallistun mielummin kursseille.
-Tjaa. Pinja-san, jos haluat tehdä itsenäisesti töitä, se on ok.
-Kiitos, mutta osallistun mielelläni näille kursseille.
-Tjaa. Pinja-san, voit sitten ilmoittaa minulle, kun jätät kurssit kesken, ja kertoa millaisen oman projektin tekisit mielummin.
Noin 15 minuuttia tämän tapaamisen jälkeen Pinja-sania alkoikin yllättäen kiinnostaa itseopiskelu. Jos joku on joskus kuullut, etteivät japanilaiset oikein puhu englantia- se on yllättävän totta. Tervetulleita ovatkin siis koulun tarjoamat yksityisopetustunnit japania kerran viikossa. Yksityisopetusta, tunnen itseni ihan kuninkaalliseksi!
Minä olen iso tyttö.
Ekojen päivien aikana katselin koulukavereita ja mietin, että japanilaiset näyttävät tosi nuorilta. Kun kysyin, pidetäänkö Japanissa lukion jälkeen välivuosia, kysymystä luultiin vitsiksi. Tämä siis tarkoittaa, että japanilaiset jatkavat suoraan lukiosta yliopistoon, joka on jaettu kandi- ja maisteriohjelmiin. Ja minä, 26-vuotias kandiopiskelija Suomesta, siis istun nyt tunneilla 18-22-vuotiaiden kanssa.
Ehkä ikä osaltaan selittää myös kikattelun määrää -tai sitten se vain kuuluu kulttuuriin? En oikein tiedä nauretaanko minulle vai minun kanssa, kun vastatessani moikkaukseen porukka kääntyy poispäin kikattaen. Jänskää.
Vähän poissa paikaltani tunnun olevan myös luokissa. Oikeastaan tarvitsisin kaksi paikkaa. Tätä kokoakin kun on reippaasti luokkatovereita enemmän. Luokkien pikkuruisten pöytien ja pikkuruisten tuolien keskellä tunnen itseni aika norsuksi. Ihan kivaksi norsuksi kuitenkin. Joka tosin ei osaa kunnolla käytöstapoja, törmäilee ovenkarmeihin, tukkii ruokajonot eikä ymmärrä puhetta.
Ehkä tekee kuitenkin aika hyvää olla se huvittava ulkopuolinen reppana. Aloinkin ehkä jo ottaa itseni vähän liian vakavasti?
Pinja-san ja kaverit. Yleensä kyl käytän vaatteita, ja mulla on tässä kuvassa tukkakin vähän huonosti.
Liikkuminen.
Tähän mennessä tämä reipas norsu on kulkenut koulumatkansa (n. 5km) pyörällä. Ja let me tell ya, se tuntuu aika paljon pidemmältä kun matka kouluun on pelkkää ylämäkeä (vaikka loivaa ok ok), lämpötila lähemmäs 30 astetta ja ilmankosteus 90 %. Pyöräillessä on kuitenkin puolensa, mm. maisemat.
Mai-se-ma.
Pyöräily on myös hyvä syy tehdä lähempää tuttavuutta limsa-kahvi-tee-mehu-jogurtti-vesi-you-name-it-automaattien kanssa.
Ruoka.
Viikko takana eikä yhtään sushia vielä syöty! Odotamme innokkaasti vieraita tänne, että saisimme hyvän (teko)syyn mennä sushiravintolaan. Sushi on täällä vähintään yhtä kallista kuin Suomessa, eikä opiskelijan rahapussista löydykään rahaa jokapäiväiseen sushiin. Yhyy!
Kaikesta huolimatta ruoka-asiat ovat sujuneet melko mallikkaasti. Toistaiseksi olen myrkyttänyt itseni vain kerran, sekin kotona. Kaupasta löydetyistä kasvisnuudeleista löytyi kanayllätys!
Koulun ruokalan ruoka-annokset. Tässä olis tällainen juttu, jossa on jotain toista juttua sisällä.
Sayoonara sanoo Pinja-san.
PS. Tästä eteenpäin kirjoitamme Pinja mustalla tekstillä ja Heikka punaisella, niin on helppo erottaa kuka kirjoitti ja mitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti