Kuudennesvuosikatsaus

Tavaratalon jättirobotti-osasto.

Kaksi kuukautta täynnä.
Mitä on jäänyt käteen, kysyy joku?
Täällä on paljon kaikkea kivaa, mutta nyt on jo törmännyt epämiellyttävyyksiinkin.


+Kaverit
On tavattu paljon kivoja japanilaisia ja ulkomaisia tyyppejä. Erityisesti on mainittava varmaan Heikan koulukaveri Sam ja sen tyttis Hennie, sekä Aya, Kaya, Yuri ja Mizuki koulun avuliaista tytöistä. Pinjalla on luokkakaveri Alex ja koko vaihtariporukka.

Pinni ja Sam -sarja Osakan reissulta

+Ihmiset
Kuten olette kaikki kuulleet, niin japanilaiset ovat erinomaisen kohteliaita ja avuliaita.


+Ruoka
Kuidaore, eli syö niin paljon, että räjähdät.

Sunnuntai-sushit on ollut aika vakio-ohjelma. Keskustassa käydään syömässä Musashi-sushi -puljussa, joka on erittäin laadukas liukuhihna-baari. Päivällisen hinnaksi tulee n.10e per lärvi, eli ei paha. Musashista puuttuu kylläkin Shinkansen (joka löytyy naapuriravintolasta) - minijuna, joka toimittaa erikoistilaukset.


Gyuudon-ravintolat ovat olleet myös käytössä. Niissä saa parilla eurolla kupposellisen riisiä, jonka päällä on muutama lihasiivu. Joissain näistä ruokalipuke ostetaan automaatista. Se jos joku on tulevaisuutta.

Okonomiyaki on yksi Heikan lemppareista. Se on munakkaan, letun, kaalin, eläimen, kasvisten ja joskus nuudeleitten herkullinen sekasikiö. Vähän niinkuin kiinteä pyttipannu. Päälle turautetaan tottakai kunnon
majot! Okonomiyaki-ravintoloissa kaikilla pöydillä on oma lämpötaso, johon lätty tuodaan tirisemään.


Kushi-katsu on sellainen myös herkku, että avot! Leivitettyä ja uppopaistettua ihan mitä tahansa. Inkivääriä, possua, rapua. On tullut syötyä uppopaistettua ruokaa enemmän, kuin koko aikaisemmassa elämässä.


+Rauha
+Nukkuminen
+Lukeminen
Täällä elää pakostikin slow-lifea. Ei ole pakko tehdä juurikaan mitään. Eikä ihan hirveästi saa aikaan, vaikka kuinka yrittäisi. Japanilainen telkkari on sen verran omalaatuinen, ettei sitäkään tule katsottua. Warettaminenkin johtaa niin isoihin sakkoihin, että sekin oli lopetettava. Joten kirjoja on tullut luettua, kuin teininä konsanaan. Ilmava vanha talo on parantanut myös unen laatua. On vähän samanlainen olo, kuin asuisi teltassa.


+Pyöräily
150 kilometriä viikossa.

Kiyomizu-dera. Yksi naapuruston temppeleistä

+Aurinko
+Ruska
Täällä on syksy vähän erityyppinen kuin Suomessa. Aurinkoa riittää ja keli on ollut suhteellisen kuiva. Täällä on juuri nyt paras ruska-aika, joten siinä riittää ihmeteltävää.
Kendosta kirjoitan sitten myöhemmin. Täällä olin ja otin pari kuvaa

Sitten epämukavampia asioita
-Keskustelunaiheet paikallisten kanssa
Japanilaisilla on ilmeisesti koulussa opetettu, mitä eurooppalaisille puhutaan:
-Mistä tulet?
-Puhutaanko Suomessa englantia?
-Miksi tulit Japaniin?
-Onko tämä herkullista/kaunista/kivaa?
-Mitä pidät Japanista/tästä tapahtumasta/japanilaisesta ruuasta?
Kyllähän tähän tietenkin kertaalleen vastaa, mutta sadas kerta alkaa hieman turhauttamaan. Eräs korealainenkin kävi tämän saman keskustelun kanssani..
Tässä ärsyttää eniten perusjapanilainen erottelu meihin ja muihin. Japanissa ajatellaan yleisesti, että he ovat täysin poikkeuksellinen kansa. Tämä aiheuttaa tietenkin suoranaista rasismia. Itsellenihän tämä on vielä helppoa, kun olen pitkä, eksoottinen eurooppalainen, cool guy ja handsome boy, mutta auta armias esimerkiksi Etelä-Aasiasta tulevia.
Voin laittaa aiheesta myöhemmin tänne esseen, jota kirjotan kouluun.


-Kylmät yöt
Eristyksiä ei ole meidän talossa ollenkaan, joten yöllä laskee elohopea lamauttavan alhaalle. Onneksi meillä on sentään sähkölämmitteinen vessanpöntön kansi.


-Leipä ja makeiset
Japanilaiset eivät ole mitään mestarileipureita. Valkoisella leivällä ollaan jouduttu pärjäämään. Täällä on myös todella erikoiset makeat ruokalajit. Makea paputahna on paikallinen suosikki. Hyi hitto! Karkit ei maistu miltään muulta kuin sokerilta.


-Hedelmien hinta
Itseasiassa kaikkien elintarvikkeiden hinnat ovat kipurajalla. Hedelmien kappalehinnat ovat suurin piirtein samat, kuin suomalaiset kilohinnat. Ulkona syöminen on täällä suhteessa ällistyttävän halpaa.


-Kevyenliikenteen väylät
Kioton kaupunki on todella köyhä, koska se joutuu pitämään kaikkia satoja temppeleitään yllä (Sisäänpääsymaksut menevät muuten Apotin taskuun, joka ei joudu maksamaan edes veroja). Tämä tietenkin johtaa siihen, että tiet, erityisesti kevyenliikenteen väylät, ovat huonossa kunnossa ja niissä ei ole juuri lainkaan valaistusta. Tämä on tietenkin vaarallista. Kuten kuvasta näkyy:

Tuossa näkyy makkarin tatamilattia ja neljä tikkiä á 40 e.

-Laskun maksaminen.
Japanissa ei onneksi tipata, mutta laskun maksaminen saattaa kuitenkin olla hankalaa. Japanilaiseen tapaan kuuluu, että joku päättää, mitä seurue syö. Sitten syödään ja juodaan ja lopuksi jaetaan lasku tasan. Eli ne kolmekymmentäkiloiset japanilaiset tytöt maksavat saman verran kuin kymmenen tuoppia juonut satakiloinen eurooppalainen. Vähän tuntuu epikseltä.
Ja jos ihan oikeasti ei haluaisi kuin sen halvimman kaljan niin silti pöytään tuodaan vaikka mitä herkkuja ja pitää koko ilta stressata kuka nämä maksaa.




Mutta kaiken kaikkiaan täällä on erinomaisen mukavaa. Ainoa oikea vaikeus on se, että perhettä ja kavereita kaipaa.

Osakassa on kokonainen kaupunginosa lovehotelleille.

Ps.
Käytiin Osakassa Japanin isoimmassa slummissa. Kodittomia, jotka eivät ole alkoholisteja tai hulluja, kaikenlaista.